Raportti, Kemora 11-12.7.2009

Toinen virallinen HRF sarjan kilpailuviikonloppu on takana. Viikonlopun aikana nähtiin jos jonkinlaisia kevätjuhlaliikkeitä. Moninaisten kuvioiden kautta viikonlopusta muodostui lopulta ihan onnistunut.

Perjantaina harjoittelupäivänä päästiin kokeilemaan Jurvan kilpailun jälkeen vaihdettua kantta. Ihan mukavastihan se pelitti, mutta sen tarkempaa testiä oli vaikea suorittaa, kun vihreän valon syttyessä taivas aukeni.  Tuntuu melko uskomattomalta että Kemoran pitkällä suoralla Minin tuhat kuutioinen voimanpesä kera kymppituumaisten renkaiden alkaa lyödä tyhjää.

Toinen harjoittelusetti jäikin sitten tyngäksi, kun hirsimökin mutkaan kiihdytettäessä kierrosten ollessa ~7500 kierr/min eturenkaat nappasivat lukkoon ja hyttiin tunki väkevä juuri vaihdettujen Pennzoilien haju. Hietikolla ei tarvinnut kovin tarkkasilmäinen olla huomatakseen vian. Vaihdelaatikossa molemmin puolin reilun kokoinen reikä ja lohko säröillä. Tuli masinaalle tunnit täyteen ja ne uudet öljytkin valui muiden harmiksi radalle.

Noh, onneksi on tiimi täynnä toinen toistaan taitavampia mekaanikkoja ja ei muuta kun kaivettiin varamoottori naftaliinista takaisin toimintaan. Koko porukka taisi olla saunomassa jo kymmenen maissa illalla, joten ei päässyt kovin pitkälle venähtämään.

Lauantain aamun harjoittelussa varamoottori tuntui alussa menevän ihan mukavasti. Ei mitään ylimääräisiä ääniä (kaikenlaisia ääniä Minin hytissä kyllä riittää!!) ja mittarit näyttivät mukavia lukemia. Parin kierroksen jälkeen lämmöt alkoivat kuitenkin olla jo aika korkealla ja pitkän suoran päässä alkoi veto loppua, joten ei muuta kun varikolle hieman “tuumailemaan”.

Loppujen lopuksi mitään syytä ei löydetty, mutta päädyttiin ottamaan pari astetta ennakkoa sytytyksestä pois.

Aika-ajossa kone sitten pelitti ihan hyvin, mutta liekö hieman varovaisuutta pelissä, sijoitus “vasta” 12.

Lauantain kilpailulähtö ajettiin viiden maissa iltapäivällä. Sää oli aika lämmin ja aurinko paistoi. Lähtö ei oikein meinannut onnistua. On hyvä syyttää varamoottorissa olevaa erilaista kytkintä. Sijoitus putosi 3-4 pykälää ensimmäiseen mutkaan kaarrettaessa. Vauhti tuntui kuitenkin olevan suorilla kohdallaan ja pykälä kerrallaan noustiin ylemmäs. Hyrskeen Samin perässä aikaa kului muutama kierros, mutta Samin pieni lipsautus katsomosuoralle käännyttäessä mahdollisti ohituksen. Ohituksen jälkeen aloimme Samin kanssa lähestymään Kankaanmäen Jukkaa, mutta kierrokset loppuivat kesken. Maalissa kolmikon Kankaanmäki-Luomanperä-Hyrske ero oli 0,8 sekuntia.

Sunnuntaina saatiinkiin sitten vettä taivaalta heti aamusta asti ja sadetta kesti koko päivän. Toisaalta kunnon sadekeli näytti sopivan meidän autolle jo Jurvassa joten nou hätä. Aamun lämmittelyajoihin hieman korkeampaa kuviota alle ja menoksi.

Lähtöpaikka kilpailulähtöön sunnuntaina oli 2. joten hyvistä asemista päästiin iskemään. Jeremi Mattson lähti paalupaikalta. Nyt lähtö onnistui paremmin ja pääsin heti Mattssonin perään ensimmäiselle kierrokselle. Toisella kierroksella pääsin Mattssonista ohi ja nautiskelemaan kierroksen verran johtopaikasta. Paluusuoran jarrutuksessa linja lipesi leveäksi ja Eskola tuikkasi heti ohi. Seuraavassa mutkassa tulikin Havinen ohi ja sitä seuraavassa Inkiläinen. Kärkikolmikon vauhtiin ei ollut asiaa.

Kolmannesta kierroksesta asti ajoin neljännellä sijalla vaikka Kankaanmäen Jukka takana lähellä hiillostikin. Kerran Jukka kävi jo hirsimökin mutkaa kohti mentäessä rinnalla, mutta sen lähemmäs ohitusta ei päässyt.

Tuloksena viikonlopulta siis 7. ja 4. sija. Kaiken kaikkiaan voi olla tyytyväinen tulokseen. Vanha kunnon varamoottori ei pettänyt tälläkään kertaa…

Seuraavan kerran kisataan Ahvenistolla Historic Race Finlandin päätapahtuman merkeissä, sinne siis!

Lopuksi vielä pistetaulukko Kemoran kilpailun jälkeen.